sunnuntai 21. joulukuuta 2014

"Hyvä Tuomas joulun tuopi...."

 
Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille
sekä 
onnea ja iloa vuodelle 2015!
 
 
 
t. Noora ja muu Riitapalon tilan väki

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kotoilua

Siru on kasvanut todella hurjasti, siitä on tullut tuollainen laiheliini, jolla edelleen on isot korvat ja pitkät jalat, mutta alkaa jo muistuttaa enemmän isoa tyttöä.





Kuvista saa vähän vääränlaisen kuvan meidän arjesta, neitokainen kun ei tosiaan ole mikään rauhallinen ja seesteinen tapaus. Virtaa riittää vaikka muille jakaa, niin paljon vauhtia on, ettei kameran kanssa saa kunnollista kuvaa napattua kuin tehotirsojen aikana tai silloin kun pieni on uuvahtanut niin, että lataa akkujaan pidempään :) Tosin aika skarppina Siru näissäkin kuvissa esiintyy, vaikka hipi hiljaa olen yrittänyt nukkuvasta vauvastamme kuvaa napata.

Mitäpäs muuta kotirintamalle kuuluu, no joululahjoja on tietenkin väsätty viimeiset kuukaudet. Kaikki alkaa olla valmiina, enää muutama lahjaksi menevä kakku ja leipä on leipomatta, mutta voiton puolella ollaan kirkkaasti :)

Veronpalautukset sijoitettiin uuteen sohvaan ja sohvapöytään, jotka ovat hankintalistalla olleet jo kauan. Vielä puuttuu uusi tv-taso, niin alkaisi meidän olkkari pikku hiljaa näyttää siltä miltä pitääkin. Verhokiskot on muuten saatu joka huoneeseen laitettua vihdoin viimein, verhojakin aika moneen huoneeseen on silitelty ja ripusteltu. Olkkariin on tulossa verhokappa, joka tosin vielä on kankaana. Jossain välissä pitäisi löytää aikaa leikkaamiseen ja ompeluun...

Saunalla on nyt sekä putkari että sähkäri saanut hommansa tehtyä, joskin käyttöönottotarkastus nyt roikkuu vielä määrittelemättömänä ajankohtana, vähän olisi miehellä hommia vielä ennen kuin viitsitään tarkastus tilata (parvelle menevät portaat on kiinnittämättä, lauteista puuttuu suojakaidetta yms. nimenomaan turvallisuuteen vaikuttavaa).

Jouluvalmisteluiden pariin takaisin tonttuilemaan. 
Palataan taasen määrittelemättömän ajan päästä, etten tee turhia lupauksia :D 

-Noora 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset poikimiset

Ihmetys poiki tarkkana tyttönä juuri laskettuna päivänä. Lopputuloksena pikkuruinen pirteä ja suloinen Lassi-poika, joka iltalypsylle mennessämme jonotti jo ryhmäkarsinoihin. Tosin pikkupoika sai kyllä jatkaa matkaansa ensin oman yksiönsä rauhaan.

Ajatus taasen teki ei niin mieluisan yllätyksen luodessaan kuolleet sonnikaksoset 26.10. iltalypsyn aikana (odotettiin rouvan poikivan vasta 30.11.) Mutta minkäs teet :( Kissoilla oli pidot, kuten aina poikimisten jälkeen, oli lopputulos sitten elävää tai kuollutta, niin jälkeiset ovat suurta herkkua...

Leka meitä vielä täällä ilahduttaa, eikä hakuajasta ole tietoakaan. Sanoinkin miehelle, että jos sitä ei tulla hakemaan siinä vaiheessa, kun puolen vuoden iän ylittää, niin laitetaan poju sitten omaan pakkaseen.

Navetalle ei muutoin mitään ihmeellistä kuulu, auma on syötetty loppuun ja ensimmäinen rehusiilo avattu. Tällä hetkellä vain Vauhdikas on ummessa, joten rehua saa kuskata pöydälle monta kärryllistä päivässä. Hely ja Hoppula lähtivät teuraaksi tässä kuussa, eivät jääneet tiineiksi ja poikimisista alkoi olla jo vuoden päivät, eikä maitoakaan enää kovin paljoa tullut. Hoppusen olisin kyllä mieluusti pitänyt, johtuisikohan siitä, että ulkonäöllisesti olimme samanmuotoisia: pieniä ja pyöreitä.

Kissatkin ovat ilmestyneet taasen navetalle oleilemaan entistä enemmän, kylmenevä ulkoilma ei ilmeisesti heitä viehätä... Tällä erää meidän navetalla pyörii kolme kattia, saas nähdä ilmaantuuko niitä talven mittaan enemmänkin.












Tästä ensimmäisestä vuodestamme maatilan isäntäparina on jäänyt hyvä fiilis, pikku hiljaa arki asettuu uomiinsa ja uuteen päiväjärjestykseen on jo tottunut. Välillä tosin on edelleen haastavaa saada aikataulutettua sellaisia päiviä, kun tekemistä olisi rutkasti. Kaikkea kun ei lypsyjen välissä ehdi tekemään, eikä sitten taas illalla hirveästi mitään suuria töitä viitsisi tehdä, jottei nukkumaan meno veny liian myöhäiseksi. Itse kun en kovin paljoa tykkää jättää hommia kesken, miehelle se taas ei ole mikään ongelma. Hänellä on keskeneräisiä projekteja niin paljon, että hyvä jos sormet ja varpaat yhdessä riittävät niiden laskemiseen. 

Suuri asia minulle onkin ollut opetella sietämään keskeneräisyyttä ja laittamaan töitä tärkeysjärjestykseen. Toki lehmät nyt ovat ensisijalla, sitten koirat eli päivittäiset rutiinit totta kai tulevat ensin, kuten sitten myös kausiluontoiset työt, jotka on saatava tehtyä tiettyyn aikaan eli käytännössä peltotyöt. Mutta muutoin, joudun kyllä painiskelemaan, että mitä sitä tänään tarvitsisi välttämättä tehdä ja mikä voi odottaa huomiseen. Työlista kun ei koskaan tule ainakaan lyhenemään, päin vastoin tuntuu, että kun yhden homman saat pois päiväjärjestyksestä on listan loppupäähän jo kirjoitettu kaksi uutta duunia.

Hyvää joulun odotusta!
-Noora


 

torstai 11. joulukuuta 2014

Talviunilla...

Heips taasen,  tällä kertaa todella pitkästä aikaa...

Emme suinkaan ole kömpineet talviunille, vaikka pimeät aamut, sateisen hämärät päivät ja illat ovatkin kieltämättä houkutelleet aamuisin jäämään sänkyyn, vetäsemään peiton korville jakääntämään kylkeä. Molempien herätyskellot ovat pitäneet huolen siitä, että jompi kumpi herää ajallaan... Vuorotellen sitten on emäntä ja isäntä saaneet toistaan potkia ylös sängystä,  ettei aamulypsyn aloittaminen kohtuuttomasti venähdä.

Tämäkin on nyt vain hyvin pikainen puhelimella päivittäminen (joten pahoittelen kirjoitusvirheitä), jonka tarkoitus on kertoa, että kyllä täällä vielä hengissä ollaan. Ensi viikolla nautitaan tämän vuoden viimeisistä lomapäivistä jouluvalmistelujen merkeissä, lupaan päivittää blogin kunnolla loman aikana...

Tällä hetkellä ruokapöytämme on tämän näköinen:
Meneillään sytykeruusujen tehtsiöus sekä eilisen illan paperiaskartelujen rippeet. Jouluun valmistautumista siis. Millä mallilla sinun jouluvalmistelusi ovat?

Rauhallista joulun aikaa!
-Noora

P.S. Jos keskiviikko iltaan mennessä ei vielä ole uutta päivitystä ilmaantunut niin muistuttakaa ihmeessä!