maanantai 29. kesäkuuta 2015

Saunan sokkelin pinnoittaminen

Mies levitteli eilen illalla saunan sokkeliin Yki rouhepinnoitetta. Huomattava vaikutus kyllä oli, heti paljon viimeistellymmän olemuksen sai koko sauna (joskin maalattavaa vielä piisaa seinien osalta).







Sellaista täällä tapahtui viime viikon loppupuolella eli päivitysten puute ei suinkaan tarkoittanut sitä, ettemmekö olisi mitään puuhastellut vaan pikemminkin päin vastoin. Nyt taas pihalle nauttimaan auringosta (=kitkemään), uskaltauduinpa jo vaihtamaan pitkät housut shortseihin..

-Noora

Kukkapenkki kehittyy




Hiljaa hyvä tulee... Alkaa vaan jatkuva kitkeminen kyllästyttämään, mutta minkäs teet... Mieluummin tuossa kukkaloistoa katselisi kuin puhtaaksi kynittyä multaa, mutta jos ei kitke niin rikkaruohot valtaavat koko penkin alta aikayksikön...

Kitkemisestä puheen ollen... Parkkipaikan rinne näytti jo aika hurjalta:
 
Nyt sentään piirun verran siedettävämmältä. Vaan valmishan tämä ei ole vielä likimainkaan, eikä valmiiksi tulekaan ihan heti lähitulevaisuudessa...

-Noora

Lantalan harkot melkein paikoillaan

Lehmillä on piisannut ihmeteltävää useana päivänä sisälle tullessaan. Arvostelevasti katselevat kuinka lantalan remppaus edistyy ja mahtaakohan lopputulos olla rouville mieleinen. Ihmetaika pällisteli tänään aamullakin hyvän tovin lantalalle päin, jumittaen siinä navetan oven edessä, tehokkaasti estäen myös muiden sisälle pääsyn. Ja mitään muutostahan tähän näkymään ei eilen edes tapahtunut, mutta Taikaa jaksaa aina vaan kiinnostaa...




Suurin osa seinistä on nyt ladottu ja tuenta tehty.


Tätä seinänpätkää varteen antura tehtiin vasta lauantaina, luultavasti appiukko on tällä erää laittelemassa tähän harkot paikoilleen (ainakin äänistä päätellen joku lantalan suunnilla jotain tekee). Mies lähti vuokraamaan vibraa eli harkkojen täyttövalu alkanee tänään.

-Noora

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lantalaprojekti etenee





Antura on valettu ja harkkojen latominen aloitettu. Eilen appiukko kävi hakemassa 150 säkkiä sementtiä, joten ensi viikolla varmaan päästään valuharkot täyttämään ja aloittamaan myös pohjalaatan valaminen.

Hyvää viikonloppua!
-Noora

Ladon siivousta

Jopas se aika rientää, kesäkuu on kohta mennyt menojaan, vaikka vastahan se alkoi! Viime päivinä on tullut vietettyä aikaa navetalla tai tarkemmin sanottuna ladossa. Vihdoin viimein sain miehen suostuteltua aloittamaan kanssani ladon siivousurakkaa, jonka olisin mieluusti hoitanut edes osittain pois alta jo aika päiviä sitten. Mikähän siinä mahtaakin olla, että miehen mielestä siivoaminen ja ennen kaikkea tämmöiset raivausprojektit ovat niin vastenmielisiä? Vaan toivottavaahan on, ettei näitä järin usein joudu tekemään, liiaksi kun ei voi painottaa sitä, että tavarat pitää palauttaa paikoilleen ja roskat lajitella oikeisiin roskiksiin...

Se vasta ärsyttävää onkin, kun tavaroita lainataan mutta ei palauteta. Minä kun en niin kiintynyt ole näihin navetan työkaluihin, että tunnistaisin helposti mikä on se vasara jonka kuuluu olla ladossa. Niinpä tässä siivouksen lomassa tein sen, mitä olen jo tovin suunnitellut. Eli merkitsin ne työvälineet, joilla on minulle merkitystä. Ladossa säilytettävät tavarat kuten saha, vasara, pari talikkoa, lapiot ym. saivat keltaisesta sähköteipistä raidat. Navetan puolella ruokintapöydällä toimimiseen tarkoitetut vehkeet saivat vihreät raidat ja parsien sekä käytävän puhdistusvälineet koristuivat punaisella sähköteippi raidalla. No joo, paskakolia en ruvennut merkkaamaan, eiköhän jokaisen tulisi se tietää, että ne ovat ns. likaisen puolen työvälineitä ja kuuluvat navettaan.

Aloitettiin nyt siitä kaikista törkyisimmästä kolkasta eli täys- ja rypsirehusiilojen alta. Kaiken maailman tavaraa sinne olikin jemmattu... 

Kaikista eniten vihaan niitä romuämpäreitä, tiedättehän niitä, johon tyhjennetään taskut ja joissa on sekaisin ihan käyttämättömiä nauloja, vähän käytettyjä nauloja ja ihan roskanauloja, sekä ruuveja, rautalangan pätkiä, eristimiä, paalinarua ynnä muuta. Ja kaikki olleet siinä samassa astiassa ties kuinka kauan, niin että purkista löytyy pölyä, hämähäkinseittejä, heinää, kauraa, täysrehua... Semmoisia ihania läpikäytäviä ämpäreitä olikin useampi kappale. 

Tästä lähtien kippaan lähimpään taskuun (en omaani) saman tien kaiken mitä ämpäriin ilmestyy, enkä varmana pidä yhtään tyhjää astiaa missään näkyvillä, jottei tähän toimintaan ryhtymiseen tulisi kenellekään (lue: lähinnä appiukolle) suurta houkutusta! Mikä siinä on niin vaikeaa lajitella se taskun sisältö saman tien? Hyvät naulat suoraan siihen laatikkoon, jossa sen kokoisia nauloja on, käyttökelvottomat suoraan metallinkeräyspurkkiin? Tai olkoot siellä taskussa sitten.... Kukaan ei kuitenkaan noista romuämpäreistä nauloja kaiva, kun niitä tarvitsee, helpompihan niitä on ottaa sieltä alkuperäisestä pahvilaatikosta, jossa ei ole mitään ylimääräistä...

Siilojen alta, ihan sieltä takaa, ei sentään löytynyt muuta kuin tippuneita rehunappuloita, pölyä ja kissan paskaa sekä muutamia tyhjiä rehusäkkejä (?) Anoppi muisteli, että olisi viimeksi viisi vuotta sitten tyhjennetty tuolta siilojen alta mujut pois. Sen kyllä uskon, niin paljon tuota moskaa oli kertynyt (traktorin iso lumikauha tuli puolilleen).



Melkein valmista! Vielä nuo melassiämpärit joissa on rautaromua sekä peräkärry, johon on lastattu ongelma- ja elektroniikkajätettä kaatikselle vietäväksi sekä osa toisaalle sijoitettavista tavaroista roikkuvat ladossa, odottaen että mies veisi nekin pois.

  
Toivottavasti tämä nyt pysyy siistinä, eikä mistään ala kertyä latoon kuulumattomia tavaroita... Ennen kaikkea niin, ettei lattioilla roiku mitään ylimääräistä, se jos mikä on ärsyttävää, että lattian lakaisun lomassa saa jatkuvasti nostella sitä ja tätä ja tota ylös, jotta saa kunnolla siivottua. Moottorisaha ja nuo nyt siilon seinällä roikkuvat mettävälineet ovat olleet lattialla, ison oven tällä puolella eli näitä siiloja vastapäätä olevien viljasiilojen edessä. Laitettiin täys- ja rypsirehusiilojen alle pari kuormalavaa, joiden päällä kaikki tavarat toivon mukaan pysyvät. Viljasiilojen eteen ei jätetty kuin ketjuja roikkumaan (jotka olisi tarkoitus sijoittaa navetan kattoon, jotta jokaisella parsipaikalla olisi ketjut valmiina, jos lehmää tarvitsee esimerkiksi nostaa ylös). 

Kaiken maailman kuormaliinat löytyvät nyt noista kahdesta ruokakupista, jotka ovat sellaista roikkuvaa mallia ja tuo siilon lauta oli juuri passelin paksuinen. Toki nuo tulevat täyttymään pölystä, mies tuskin muistaa rehuauton tullessa korjata noita kauemmaksi, joten nuo siilot kun täyttää niin pöly vaan leijailee. Vaan on ne ainakin helppo putsata, kun lähtevät nostamalla tuosta pois :)

Muualla ladossa ei näin paljoa ylimääräistä tavaraa enää olekaan, paitsi navetan katon rajassa. Lupasin jo miehelle, ettei se ole tämän vuoden projekti käydä niitä läpi. Kyllä tämä tästä pikku hiljaa alkaa muuttua minun näköisekseni paikaksi, vaikka tekemistä piisaakin. Tämäkin "pieni" siivousurakka tuo lopputuloksellaan paljon hyvää mieltä ja lisää näin työviihtyvyyttä :) Näistä kuvista ei kovin hyvin saa selvää, mutta on nuo siilojen seinätkin ihan erinäköiset, kun ne harjalla putsasi hämähäkinseiteistä ja pölyistä.

Pölyisin terkuin
-Noora

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Appelsiinijuustokakku


Tällä erää raparperit ovat vielä parhaimmillaan, joten niihin liittyviä ohjeita on tarkoitus tässä myös testailla. Ei sillä, ettäkö se perusraparperipiirakassa tai raparperikiisselissä mitään vikaa olisi, mutta vaihtelu virkistää. Niinpä testailin samalla myös yhtä raparperista ohjetta, joka aiheutti pienen pettymyksen, sillä appelsiinin maku oli niin vahva, ettei raparperia edes huomannut eli nimesin tämän pelkäksi appelsiinijuustokakuksi ja seuraavalla kerralla korvaan tuon raparperipäällysen tekemällä ihan vain appelsiinimehusta ja liivatteesta siihen päälle kiilteen.



Pohja
1 pkt (175 g) kaurakeksejä
75 g voita sulatettuna

Täyte
2 rs (à 200 g)  Valio Viola appelsiinituorejuustoa
2 tlk (à 2 dl) Valio kuohukermaa
1 tl vanilliinisokeria
2 liivatelehteä
1/2 dl appelsiinimehua

Pinnalle
250 g tuoretta raparperia
1 dl vettä
3/4 dl sokeria
3 liivatelehteä

Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi miedolla Sekoita voisula keksimurujen joukkoon.
Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Levitä keksimurut tasaisesti kakkuvuoan pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin.

Laita täytteen liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita tuorejuuston kanssa, mausta vanilliinisokerilla.

Kuumenna puolet appelsiinimehusta, purista liivatelehdistä vesi tarkkaan pois ja liuota lehdet mehuun. Lisää loput mehusta ja anna seoksen hiukan jäähtyä. Kaada se ohuena nauhana hyvin sekoittaen juustotäytteen joukkoon. Levitä täyte kovettuneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Peitä vuoka foliolla ja nosta kylmään hyytymään vähintään tunniksi.

Paloittele raparperin varret kattilaan, mittaa päälle vesi ja sokeri. Keitä raparperit pehmeäksi soseeksi. Ota kasari liedeltä ja anna jäähtyä. Pane kuorrutteen liivatelehdet pehmenemään. Ota soseesta noin 1/2 dl ja kuumenna se. Liuota vedestä puserretut liivatelehdet kuumaan soseeseen. Sekoita liivateseos jäähtyneen soseen kanssa. Lusikoi sose tasaiseksi kerrokseksi juustokakun pinnalle. Nosta kakku takaisin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi, mieluummin yön yli.

Alkuperäinen ohje täältä




-Noora






Kesäkurpitsapiirakka



Polttareista jäi yli yksi kesäkurpitsa, mies kun ei rakasta kyseistä vihannesta juuri missään muodossa, niin piti kehitellä jokin keino, etten joudu itsekseni puputtamaan koko kasvista. Niinpä kaivoin lehtileikepinostani tämmöisen ohjeen, joka on jo vuoden jos toisenkin odotellut testaamista:


Pohja
200 g kesäkurpitsaa
150 g voita tai leivontamargariinia
3 kpl kananmunia
2 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 dl maitoa

Kuorrutus
1 tlk (250 g) maitorahkaa
1 (180 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl tomusokeria
1-2 rkl sitruunanmehua
2 tl sitruunan raastettua kuorta


Raasta kesäkurpitsa. Sulata rasva ja anna jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kesäkurpitsaraaste ja rasva taikinaan. Sekoittele varovasti jauhoseos ja maito taikinaan. Kaada voideltuun piirakkavuokaan. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä kunnolla jäähtyneen pohjan päälle. Koristele haluamallasi tavalla. Porkkanakakun tapaan tämäkin piirakka paranee saadessaan mehevöityä rauhassa yön yli jääkaapissa.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Tykkäsin, joten sadepäivän iloksi suosittelen kokeilemaan :)
-Noora

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Banaani-suklaa jäätelö

Oivalluksia aidanreunalta blogin Soikku on onnistunut istuttamaan minuun innostuksen jäätelön tekemiseen ilman jäätelökonetta. Blogi on muutenkin tutustumisen arvoinen, suosittelen siis lämpimästä piipahtamaan siellä!

Aiemmin testasin jo mustikkajäätelöä, ohje muutoin sama kuin tämä, jätin vain valkosuklaan ja vaniljakreemijauheen pois. Toissa päivänä tein banaani-suklaajäätelöä ja on muuten hyvää, maistuu ihan oikealle banaanille toisin kuin kaupan jäätelö.



Mitähän sinne tulin laittaneeksi, aineet on tässä ja määrätkin taisi mennä kutakuinkin näin, en pahemmin tuon kastikkeen aineiden määriä tullut mitanneeksi:

Jäätelön pohja:
4 dl valion kuohukermaa
1 prk karamellin makuista kondensoitua maitoa

Vatkaa kerma jämäkäksi vaahdoksi. Lisää sekaan kondensoitu maito ja sekoita varovasti. Laita pakastimeen jäähtymään.

Kastike:
4 banaania
noin 3 rkl tummaa kaakaojauhetta
noin 2 rkl vaniljakreemijauhetta
noin 1 dl maitoa

Kaikki sauvasekoittimella mössöksi. Ota pakastimesta jäätelön pohja ja sekoittele tämä makukastike joukkoon. Laita takaisin pakastimeen. Sekoittele aina sillon tällöin, jotta massa pysyy mahdollisimman kuohkeana jäätymisen aikana. Kaiken kaikkiaan meidän pakkasessa jäätymiseen menee noin nelisen tuntia.

Aika hidasta puuhaa, joskaan ei kovin työlästä kuitenkaan. Maku on todella mahtava, mutta pikaisesti laskettuna työmäärään suhteutettuna on aika sama ostaako kaupasta valmista jäätelöä vai räpeltääkö itse. Vaan ehkä kuitenkin paremman makuisen lopputuloksen saa itse tehden.

Seuraavaksi on suunnitelmissa kokeilla tehdä jäätelöä niin, että käyttää kondensoidun maidon tilalla kananmunia, katsotaan mitä siitä tulee :D

-Noora

Parsimatot paikoillaan

Nyt on kaikki tilatut matot löytäneet paikkansa parsissa. Neljä pienintä partta on ilman mattoja, vielä ainakaan ei olla niihin tilaamassa laisinkaan, ovat niin ihmeellisen kokoisia, että leikeltävää tulisi kamalasti, että jotkut matot niihin saisi sopimaan. Katsellaan siis myöhemmin.



Lekan kyyti tuli tänään, tunnin verran myöhässä (teurasauton piti tulla klo 9-10 tuli vasta klo 11), mutta pääasia että tuli kuitenkin. Nyt pääseekin sitten pesemään nuo ryhmäkarsinat ja saa niidenkin matot pikku hiljaa paikoilleen, pois rehusiilosta. Tällä viikolla olisi tarkoitus saada tuo "tyhjä" rehusiilo tyhjennettyä, mikähän siinä onkin, että heti kun siilo on loppuun syötetty alkaa sinne vaivihkaa ilmestyä sitä, tätä ja tota. Nyt sieltä löytyy kasa olkipaaleja, auton peräkärry, aiv-happo tynnyreitä sekä nurmen siemeniä. Saattaa siellä olla vielä jotain muutakin, mutta nuo nyt ainakin on sinne kulkeutuneet.

Ladossa voisi muutoinkin tehdä suursiivouksen ja heitellä turhaa rompetta veke (vielä ei olla ehditty appivanhempien jälkiä sinne asti siivoamaan, navetta, vessa, konehuone ja maitohuone on saatu vapautettua ylimääräisestä roinasta). Siihen hommaan menisikin mukavasti useampi kuin yksi sadepäivä, joita tuntuu tällä erää olevan ihan riittävästi.

Appiukko on tehnyt lantalan rempan valmisteluja, tällä erää on menossa anturamuottien teko. Jahka joskus olisi poutaa reilumminkin, niin voisi harkita valuhommiin ryhtymistä.

Hyvää alkanutta viikkoa!
-Noora

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannuskoivut

Haettiin juhannusaattona koivut etuovea koristamaan. Samalla aloitettiin koivikon harvennus, joka olisi ollut syytä tehdä jo viime kesänä. Tämän kesän työlistalla se on kärkipäässä, mutta vielä ei olla sinne kunnolla ehditty.
Ennen saunaan menoa...
Illalla käytiin saunassa, totta kai tehtiin myös vasta ja ihan oikea oppisesti sidottiin se kiinni oksalla tai no oikeammin sanottuna mies väkersi sen, minä en ole vielä koskaan onnistunut sitomaan vihtaa pelkällä kuoritulla oksalla, aina se on katkennut kesken kaiken. Eli ilmeisesti olen kiertänyt sen huonosti, tuskastunut koko hommaan ja luovuttanut, jonka jälkeen hakenut nippusiteen tai narua ja köyttänyt vastan kiinni. Joskus saattanut hämäyksen vuoksi viritellä oksan peittämään tuon kyseenalaisen kiinnitys systeemin...
Vaan palatakseni niihin juhannuskoivuihin, jollaiset myös saunan eteen laitettiin, niin pihan puolella olevat koivut olivat muuttuneet tämän näköiseksi saunomisemme aikana: 
 
...saunan jälkeen.
Syyllistä tuskin tarvitsee kauaa miettiä. Koivut oli sentään upotettu 40 cm maahan, tallottu ympäriltä tiiviiksi ja silti toinen niistä oli kiskottu pois ja vieläpä raahattu pitkin pihaa, latvasta totta kai. Alimmat oksathan noista koivuista oli nakerrettu jo iltalypsyn aikana.
 
Ihan viaton tähänkin tihutyöhön...

Juhannuspäivä meni sisällä leffoja katsellen, kukapa ulkona vesisateessa mitään viitsisi tehdä. Eli täysin laiskotellen meni tuo pyhäpäivä, vaihteeksi. Montaa päivää ei passaa vetelehtiä turhan panttina, sen verran reilusti on töitä odottelemassa tekijäänsä. 

Mies ryhtyi asentamaan parsimattoja "lyhyelle puolelle". "Pitkällä puolella" on jo kaikilla matot paikoillaan, viimeiset matot sinne mies laittoi perjantaina :)
Sateetonta sunnuntaita!
-Noora