maanantai 30. marraskuuta 2015

Pientä pintaremonttia

Maitohuoneen seinät ovat olleet rempallaan ties kuinka kauan, minua asia on vaivannut meidän tilan pidon alusta lähtien (eli kohta kaksi vuotta), mutta appivanhempiani ei ilmeisesti niinkään, sillä he eivät olleet asialle mitään tehneet, vaikka vuosien saatossa tilanne on vain pahentunut. Tai jotain oli kyllä tehty, yhteen nurkkaan kannettu kivi pitämään levyjen repsottavat alareunat kutakuinkin hollillaan...





Ei mekään mihinkään kunnon remppaan lähdetty, tehtin vaan pieni entraus eli päädyttiin leikkaamaan kovalevy poikki ja korvaamaan alaosa maatilavanerilla, vähän samantapainen ratkaisu kuin tuossa seinässä, jossa pesuvehkeet ovat, eli "remppana" on joskus tehty niin, että alaosa on korvattu jollain pellillä (jonka olisin kyllä valmis jossain vaiheessa vaihtamaan myös toiseen materiaaliin...)


Kerta tuo kovalevy on kestänyt 70-luvulta tähän päivään niin kaipa tuo vaneri kestää edes kymmenen vuotta tai ainakin siihen saakka että olisi kokonaan uusi navetta ja täysin uusi maitohuone... Betonisokkeli kun on suhteellisen korkealla, niin eristeet olivat kuivia, joten senkään vuoksi ei ollut pakko lähteä kunnon remppaa tekemään. Tosin ensi vuonna olisi tarkoitus tuon ulkovuorauksen entraamisen yhteydessä vaihtaa vähän paremmat eristeet ulkoseiniin, kun kerran laudat aika pitkälti vaihtoon menevät.

Vielä ei niitä varsinaisia jälkeen kuvia ole, unohdin tyystin ennen lomaa ne napata ja tänään aamullakaan en yhtään muistanut. Koetan iltalypsyllä muistaa kuvata myös nuo pari muuta seinää. Tämäkään seinät ei ihan tämmöiseksi jäänyt, tavaroista kaikki kun eivät ole vielä edes takaisin paikoillaan tässä viimeisessä kuvassa.

Kaikista tärkein asia oli kuitenkin se, että vaihdettiin hana. Vanha hana nimittäin oli malliltaan vuotava! Nyt kun se on ehjä niin toivottavasti myös lattia ehtisi lypsyjen välillä kuivua edes kesällä...

Tehokasta alkanutta viikkoa!
-Noora




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti

"Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa."
 Niin se on tämäkin vuosi aivan hujauksessa mennyt, sillä nyt alkaa joulun aika. Eilen juhlistettiin pikkujouluja ja tänään se jouluun virittäytyminen alkaa meidän huushollissa kunnolla. Päivän vai sanoisinko illan suunnitelmissa (kunhan ollaan kotona) on luonnollisesti adventtikynttelikön kaivaminen vaatehuoneesta ja ehkäpä vähän siivoiluakin. Tästä päivästä lähtee myös minun ihan oma joulukalenterini: alan koristella taloamme pikku hiljaa jouluisaksi. Muutaman koristeen päivävauhtia lähden etenemään, sitä mukaa kun huone on siivottu totta kai - eli päivällä siivotaan illalla koristellaan :)

Pikkujoululahjoiksi olen tehnyt jo useampana vuonna tyrniruispipareita. Vielä en niitä ns. oikeita joululeivonnaisia ole leiponut tai maistellut, kaupan taikinasta tehtiin tähtitorttuja, mutta "väärällä" hillolla eli laitettiin kaupan omena-kanelimarmeladia. Tässä ohje noihin vähän erilaisiin pipareihin, vaikka sen olen jo aiemminkin suomelan puolella teille jakanut, mutta onhan siitä jo muutama vuosi aikaa...

Ruis-tyrnipiparit
150 g leivontamargariinia
1½ dl sokeria
1 dl siirappia
4 tl piparkakkumaustetta
2 kpl kananmunia
4 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1-1½ dl tyrnirouhetta (tyrnin kuorta ruohittuna)

Sulata rasva, lisää sokeri, siirappi ja mausteet. Kiehauta. Anna jäähtyä kunnolla ennen kananmunien lisäämistä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Laita taikina yön yli jääkaappiin maustumaan. Leivo taikina tavallisen piparitaikinan tavoin. Paista 200 asteisessa uunissa noin 5-6 minuuttia.

Miten ja milloin sinun joulusi alkaa? 
-Noora

lauantai 28. marraskuuta 2015

Virkattu joulukuusi

Tein pikkujouluja silmällä pitäen tämmöisen virkatun kuusen pöytäkoristeeksi.
 Ohjeen bongasin tämän vuoden Kaikkien aikojen Joulu lehdestä.
Tänään tosiaan vietetään lähisuvun kesken pikkujouluja ja kaipa siinä samalla juhlistetaan sitäkin, että tänään tulee taas minun ikääni yksi vuosi lisää, vaan eipä se enää tässä iässä niin kovin suurelta juhlalta tunnu :D

Hyvää lauantaita!
-Noora

perjantai 27. marraskuuta 2015

Ensimmäinen tilaus lähetetty

Mainitsinkin jo aiemmin, että minulta on ihan tilattu villasukkia. Ensimmäinen siis ihan myyty tilaus on nyt jätetty postin matkaan alkuviikosta, ehkäpä se jonakin päivänä ihan perille asti päätyy. Tein asiakkaan väri ja kuviotoiveiden pohjalta sukat koko perheelle.

Jännittävää tämä oli siinä mielessä, että aiemmin olen lahjoittanut käsieni tuotokset ihan tähän lähipiiriini, joten palautehan on ollut aina positiivista. Nyt sitten kun tekee ihan jollekulle muulle, täysin vieraalle ihmiselle,  niin väkisinkin miettii, että mahtaako aikaan saannokseni olla sellainen joksi hän sen on kuvitellut, kykeninkö täyttämään odotukset laadullisesti, mahdanko olla tarpeeksi taitava... Kaikenlaisia ajatuksia on mahtunut tämän projektin varrelle, mutta nyt ei ole enää mitään tehtävissä.


Tosin minusta tuntui, että aivan täysin ventovieraalle ja tuikituntemattomalle ihmiselle en näitä sukkia ole tekemässä, sillä tilauksen takana on Oivalluksia aidanreunalta blogin emäntä, vaikka en häntä perheineen henkilökohtaisesti ihan oikeassa elämässä tunnekaan, niin tuon blogin myötä on tullut jonkinnäköinen kuva heidän perheestään eli tavallaan voisi luonnehtia heitä niin sanotuiksi hyvänpäiväntutuiksi.

Toivottavasti sukat miellyttävät ja ennen kaikkea ovat sopivan kokoisia. Tällä hetkellä työn alla on lapaset, mutta niiden jälkeen puikoilla ei ole mitään "kiireellistä", joten jos sinä tarvitset jotain vaikkapa vielä pukinkonttiin, niin ota rohkeasti yhteyttä vaikkapa facebookin kautta!
 

Hyvää viikonloppua!
-Noora
 

torstai 26. marraskuuta 2015

Lomalla



Vasikoita lukuun ottamatta (niitä ei ole tarkoituskaan karvoa) kaikki saatiin klipattua. Lehmien suhteen toteutettiin kahta mallia: joko kaikki karvat lyhyemmäksi tai vaan "housut" eli takaosan likaantuvin osa lyhennettynä, Tässä käsittelyssä Hehku.


Lomaa vietetään tosiaan nyt pidennytty viikonloppu, eli otetaan pieni hengähdystauko arjesta pikkujouluilla hyöstettynä. Varsinaisesti lomittajia ei saatu, loppuvuosi kun tuppaa olemaan vissiin vähän kiireistä, mutta lomatoimisto maksaa appivanhemmilleni palkan eli saadaan kuitenkin viimeisetkin vuosilomapäivät käytettyä suunnitellusti. Eli appivanhemmat saavat palkallisina tehdä myös joulukuussa meidän viiden päivän loman.
 
-Noora

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joulukortit 2015: osa 2

Arvatkaapa vaan muistinko taaskaan ottaa vaihekuvia, kun niitä paperiarkkeja työstin eteen päin. Niinpä niin, hyvä että sain nämäkään kuvat otettua, sillä tässä vaiheessa oli jo muutama kortti suljettu kuoreen, kun äkkäsin, että kuvat on nappaamatta!

Eli kun paperiarkit olivat kuivahtaneet, leikkattiin ne kortin kokoisiksi (seuraavalla kerralla tekisin ehkä pienempi kokoisen viiran, että tulisi nätimmät nuo reunat eli jäisivät sellaisiksi epämääräisiksi, nyt ovat liiankin suorat minun makuuni). Samalla saksin vihreän paperin sopivaan kokoon.

Vihreään paperiin sitten vain urakalla painamaan joulukuusileimasimella eli liukuhihnatyöskentelyä parhaimmillaan. Seuraavana päivänä sitten liimaa ja jokaiseen korttipohjaan liimattiin yksi kuusen kuva. Löysin hopeisen kimalleliimatuubin ja käytin sen pois kuljeksimasta tekemällä pisteitä sinne tänne.

Sitten oli taas saksien vuoro, printtasin tuollaisia joulurunoja ja saksin ne irti paperista. Kynä käteen ja joulutoivotukset jokaisen runon alapuolelle (toki koneella olisi voinut nekin kirjoittaa, mutta halusin tehdä aavistuksen henkilökohtaisemmat korteista ja kirjoittaa ne osittain käsin).

Oikein arvattu, sitten taas liima kehiin ja takapuolille runot kiinni. Sen jälkeen kirjoittamaan osoitteet kirjekuoriin ja liimailemaan postimerkit paikoilleen. Sitten yksi kortti jokaisen kuoren sisälle ja aikamoinen nippu (31 korttia) valmiina postin matkaan lähteväksi. Tai no valmiina ja valmiina miten sen nyt ottaa. Kävin toki hakemassa toisenkin sellaisen punaisen kuoren ärrältä, jossa joulukortit postitetaan, mutta taitaa olla kuori viime vuosista kaventunut. Yleensä olen saanut laitettua nämä ns. vaakatasossa kahteen pinoon kuoren sisälle, mutta eipäs nyt onnannutkaan. Joko punainen kuori on kapeampi kuin ennen tai nuo tavis kirjekuoret leveämpiä (suurin osa kuorista oli samoja, joita käytin viime vuonna eli punainen kuori lienee syypää).

En muuten koskaan ole saanut sitä mainittua 25 korttia per kuori mahtumaan, tosin onhan ne valmiit kortit olivat sitten irrallaan tai kuoren sisällä yleensä litteämpiä kuin itse askarrellut, mutta sentään tähän saakka on kaksi punaista kuorta riittänyt.


Parikin ideaa on minkälaisia joulukortteja haluaisin tehdä, mutta ovat aikaavieviä, lienee paras aloittaa pikku hiljaa jo tekemään ensi vuoden kortteja, jotta ennättäisin visioni toteuttamaan... Joko sinä olet kiikuttanut joulukortit postiin vai lähetätkö ensinkään näitä perinteisiä muistamisia?

-Noora

P.S. Jos joku haluaa tehdä paperia itse kannattaa ohjeita vilkaista esim. täältä, tuo minun ohjeeni ei ehkä ole se kaikista yksityiskohtaisin ja selkein :D

tiistai 24. marraskuuta 2015

Joulukortit 2015: osa 1

Tänä vuonna päädyin liukuhihnatyöskentelyyn ajatuksenani yksinkertainen on kaunista (lue: kovinkaan paljoa ajallisia tai rahallisia resursseja en tähän hätään kortteihin pystynyt upottamaan). 

Lähdettiin liikkeelle ihan alusta, päätettiin siis tehdä kortteihin paperia itse. Aloitettiin silppuamalla parit maaseudun tulevaisuudet ja kananmunakennot sekä kasa citymarketin mainoksia ämpäriin, laskettiin päälle vettä ja jätettiin vuorokaudeksi muhimaan (tai no tunnustettakoon, että unohdettiin sanko saunalle kahdeksi päiväksi). Mutta siis vuorokausi riittää sanomalehden pehmittämiseen.

Paperisuikaleiden muhimisen aikana kerkiää vallan loistavasti valmistaa viiran, jota siis varsinaisessa aktiivisen työskentelyn vaiheessa tarvitaan. Yksinkertaisimmillaan puurimoista nauloilla kasattu kehikko, jonka päälle pingotetaan jotakin harsomaista kangasta, vaikkapa hyttysverrkoa. Meillä kankaana jotain tämmöistä vihreää Ikeasta alkujaan peräisin olevaa kankaan tapaista, jonka olin ostanut netistä hääkirpparilta joskus vuonna 2011 tai 2012 ja jota ei sitten meidän häissä kuitenkaan käytetty (mutta eihän sitä ole raaskinut hävittää, näin monen vuoden päästä sitä sitten tarvittiin :D )


Sitten kun paperia on tarpeeksi kauan seisotettu sangossa alkaa se sotkuisin homma, joka on erittäin suositeltavaa tehdä suihkutiloissa. Nyt sitten kaadettiin ylimääräinen vesi pois ja sotkettiin massa sekaisin porakonetta apuna käyttäen. Ohjeissa yleensä puhutaan sauvasekoittimesta, mutta minähän en sitä valkoista konetta halunnut altistaa musteelle, joten käytettiin tuota laastin sekoittamiseen hommattua vispilää.

Tämän jälkeen otettiin LSO:n laatikko, siis sellainen vanha valkoinen lihalaatikko, jossa tuotteet kauppoihin toimitetaan (nämä meille rantautuneet laatikot ovat kulkeutuneet miehen enon kautta meille). Mutta siis mikä tahansa astia, jossa viiraa mahdut huljuttamaan passaa. Astiaan laitetaan massa ja reilusti vettä, sitten leikitään kullanhuuhdontaa tuon viiran kanssa ja pyydystetään sattumia eli paperimassaa. Valutellaan ylimääräisiä vesiä hetki pois ja kipataan nurin päin lakanan/pyyhkeen tms päälle, johon paperiarkit halutaan kuivumaan laittaa. Sitten sienen avulla tuputellaan tuota kangasta vasten, jotta saadaan imettyä mahdollisimman hyvin loputkin ylimääräiset vedet pois. Tämän jälkeen viira nostetaan varovasti paperin päältä pois ja ruvetaan pyydystämään uutta arkkia.

Meillä kun tehtiin liukuhihnalla töitä ei tästä kyseisestä vaiheesta ole yhtään kuvaa, sillä molemipien kädet olivat märät. Teimme saman tien kaksi viiraa ja jaoimme työt: minä leikin kullanhuuhtojaa ja mies kippasi sekä hinkkasi sienellä. 

Tässäpä kuivumaan jätetyt arkit:
 
Saavat kuivua ihan  rauhassa, meillä ne olivat pari päivää tuolla saunan suihkulla ennen kuin kävin keräämässä ne pois. Ja lakanat unohtuivat sinne narulle, ajattelin vähän aikaa roikottaa niitä ja ravistella isoimmat paperihaituvat pois ennen pesuun laittoa, mutta ehtiihän sitä...

Koetan huomenna ennättää paremmin päivittelemään, nyt täytyisi mennä nukkumaan, että kuudeksi jaksaa taas lypsylle nousta... Hyvää yötä!
-Noora

maanantai 23. marraskuuta 2015

Jalostus poiki

Laskettu aika oli 19.11.2015, mutta poikiminen on tapahtunut 22.-23.11. välisenä yönä, oletettavasti kuitenkin maanantain puollella. Tänään aamulla löytyi tämmöinen pakkaus navetan päätykäytävältä:
Toki olisi tämä työviikko alkanut vieläkin iloisimmissa merkeissä, mikäli tämä pieni olisi ollut sitä haluttua sukupuolta, mutta ei, sonnipojuhan tämä. Mansikki on siis tämän vuoden ainut uudistukseen jäävä vasikka, suuret on siis odotukset, toivottavasti neitokainen ne täyttää...

Vaan suloinenhan tämä Mörkökin on, sitä ei voi kieltää.

-Noora
 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Karvominen aloitettu

Hiehoista aloitettiin tällä kertaa, sama tyyli jokaiselle eli kokonaan lyhennettyyn malliin päädyttiin. Ihan vaan jottei kukaan tunne oloaan erilaiseksi ;)
Karvapallo-Lillukka ennen klippausta

ja Lillukka jälkeen karvomisen

Loiste nauttii käsittelystä

Näyttääpä ainakin hetken nämä hiehojen pyllyt puhtailta...
Kyllä kelpaa katsella tätä porukkaa taas tovi, saas nähdä minkänäköisiä ovat meidän miniloman eli ensi viikon pidennetyn viikonlopun jälkeen, kun en ole ollut harjailemassa jokaista likaviirua heti pois...
-Noora

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pöntöt kuivumassa

Viimeisetkin tämän vuoden joululahjat alkavat olla mallillaan (ruokalahjoja lukuun ottamatta).

-Noora

tiistai 17. marraskuuta 2015

Marraskuun mittalypsy

Ei näillä mikään kiire ole sisälle tulla, vaikka ulkona mutaista ja märkää onkin. Vielä pääsevät lypsävät parin tunnin happihyppelyille silloin tällöin, kun sää on edes jotenkin suosiollinen eli ei sada vettä, ainakaan kaatamalla.

Hilla 35,4
Joiku 35,4
Kaiho 28,6
Kiva 26,8
Juolukka 26,4
Iloliisa 26,4

Ava lähti viime mitan jälkeen teuraaksi, Ajatus saa olla varmaankin ensi mittaan saakka, lypsi kuitenkin vielä rapiat 17 kg. Ihmetys on mukana kuvioissa näillä näkymin ainakin ensi vuoden alussa vielä, varsinaista kiirettä paikan vapautumiselle ei ole (= alkuvuodesta poikivat hiehot mahtuvat jo lypsypaikoille).
Vanhuus ei tule yksin; Ajatuksen sarvi kuoriutuu...

Mokka siellä navetassa on yhä mukana, eipä ole vielä haettu pois. Vaan niinhän minä veikkasin, että tuo limpparityttö ei ihan heti välitykseen lähde, hyvä jos jouluksi hakevat pois. Joulusta ja teurastamosta tuli muuten mieleeni, että kinkku on jo tilattu. Testataan teurastamon kautta tuoreena tulevaa kinkkua tänä vuonna, tähän asti ollaan ostettu ihan vaan sieltä kaupan pakastealtaasta "ihan niin ku kaikki tavikset". Haaveissahan on kasvattaa se kinkku ihan itse jonakin vuonna. :)

-Noora


Peruna-purjososekeitto nautatilallisen tyyliin

Yksinkertaista ja suhteellisen vaivatonta ja nopeaakin arkiruokaa, mikä jottei menisi myös vähän juhlavammassa yhteydessä. Mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan, on yksi meidän lemppariruoka :)

Tarvitset:
5-7 perunaa
1 purjo
n. 1l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1-2 dl ruokakermaa
300-500g naudan lihaa
lorauksen öljyä
mustapippuria
suolaa
timjamia
rosmariinia

Esivalmistele perunat ja purjo keittämistä varten (laita silputusta purjosta noin pari desiä sivuun) Keitä peruna- ja purjosuikaleet kasvisliemikuutioilla maustetussa vedessä kypsiksi.

Ruskista nauhanliha pannulla, tähän voit paistisuikaleiden sijaan käyttää ihan loistavasti myös mahdollisesta uunissa tehdystä paistista jääneet jämät pilkottuina, ei se ole niin nuukaa. Lisää joukkoon loput purjosuikaleet ja kuullota hetki. Mausta rosmariinilla, pippurilla ja suolalla. Pidä liha lämpimänä.

Kaada perunoiden ja purjon keitinvesi lähes kokonaan pois, jätä jonkin verran soseuttamista helpottamaan. Sotke aineet hienoksi sauvasekoittimella. Lisää timjamia maun mukaan ja lorauta joukkoon lopuksi kerma. Sekoita tasaiseksi.

Annostele peruna-purjososekeitto lautasille ja lusikoi pinnalle liha-purjo seosta. Tämän kanssa sopii mitä mainioimmin tuore, vasta leivottu ruisleipä sekä kylmä ja raikas maito ;)

Ohjeen alkuperäisessä versiossa, joka on ihan hyvää ja jonka pohjalta tein tämän kokeilun eli käytännössä vaihdoin vain lihan toiseen, on lihana käytetty riistakäristystä suoraan kaupan pakatealtaasta, Pirkan nopea riistakäristys paketti sisältää muistaakseni Ruotsissa tarhatun saksanhirven lihaa, mutta kyllä tämä nautakin tähän passaa ihan yhtä hyvin...  Täältä voit käydä katsomassa tuon alkuperäisen ohjeen.

-Noora

Ohje virkattuun liinaan


Yleisön pyynnöstä (yksi anonyyminä pysyttelevä lukija toivoi) ohjetta tuohon valkoiseen virkattuun liinaan, jonka tein meidän olkkarin arkun päälle. Tämä ohje on tosiaan peräisin ala-asteelta ja uskokaa tai älkää, on tällä ohjeella ensimmäinen virkattu liina meinannut jäädä ihan vihonviimeiseksi virkkauksekseni. En siis kunnolla koulussa virkkaamista oppinut (yläkoulun puolella onneksi vältyin kokonaan koukkuun koskemasta!)  

Nämä taidot, jotka minulla virkkaamisessa on, opettelin eräänä tylsähkönä päivänä, olisikohan ollut noin neljä vuotta sitten. Päätin istua sohvalla kirja sylissäni, virkkuukoukku ja lanka käsissäni niin kauan, kunnes hiffaisin ne ihan perusteet. No joo, toki tiesin ja osasin ketjusilmukan (kjs) ennestään, sitähän olen sormivirkkauksena tehnyt muksuna metritolkulla. Mutta kiinteän silmukan (ks), puolipylvään (pp) ja pylvään (p) tahkosin kaaliini tuona iltapäivänä. Ihan väärässä asennossa virkkuukoukkua pidän, kynäotteella ei vain onnistu, joten kovinkaan kauaa putkeen en kykene virkkaamaan, niin hullussa asennossa käsi kipeytyy aika nopsaan.


Mutta sitten jos siirrytään tähän varsinaiseen asiaan eli ohjeeseen. Tämä minun vähän sinne päin kopsattu ohjeeni (otsikko ei näy, opettaja on varmaan kiireessä monistanut) menee näin:

”Tämä malli on kansainvälinen. Se esiintyy sekä ranskalaisten että amerikkalaisten virkkaajien mallistoissa.


1 krs: 8 kjs renkaaksi, siihen 14 ks.

2 krs: joka silmukkaan 1 p väleissä 2 kjs (yhteensä 14 pylvästä)

3 krs: joka pylvään kohdalle 2 p, ryhmien väleissä 2 kjs. Pylväskerroksia virkatessa otetaaan edellisen kerroksen silmukoiden takareuna koukulle.

4 krs: edellisen kerroksen pylväiden kohdalle 3 p, ryhmien välissä 2 kjs.

5 krs: 4 p:n ryhmiä 2 kjs välein.

6 krs: 5 p:n ryhmiä 3 kjs välein.

7 krs: 6 p, 3 kjs

8 krs: 7 p, 4 kjs

9 krs: lanka viedään ryhmän toisen pylvään päälle, 5 p, 2kjs, ks viereiseen kaareen, 2 kjs, 5 p jne.

10 krs: lanka iedään toisen pylvään päälle, 3 p, 2 kjs, 5 p, 2 kjs, 3 p, 2 kjs, 5 p, jne.

11 krs: lanka viedään ryhmän keskelle, 1 p, 2 kjs, 7 p, 2 kjs, 1 p, 2 kjs, 7 p, jne.

12 krs: 5 p, 1 kjs, 5 p, 3 kjs, 5 p, jne.

13 krs: lanka viedään toisen pylvään päälle, 10 p, 3 kjs, 1 p alla olevaan kaareen, 3 kjs, 1 p alla olevaan kaareen, 3 kjs, 10 p jne. Työ jatkuu edelleen niin, että tiheissä kuvioissa pylväät vähenevät yhdellä pylväällä kuvion kummassakin reunassa ja reiät välikuvioissa lisääntyvät yhdellä. Viimeinen kerros vahvistetaan virkkaamalla kaariin 2 ks, 3 kjs silmu, 2 ks."

Kysyä saa, jos jotain epäselvää on, yritän neuvoa parhaani mukaan, mutta tässä tämä kopioituna sanasta sanaan niin kuin minun lapussani lukee :)

Virkkauksen iloa!
-Noora

Tietalkoita kerrakseen

Heipä hei taasen, tällä erää tämä pitkäksi venähtänyt viikonloppuvapaa bloggaamisen suhteen ei ollut suunniteltu eikä hiljaisuus edes varsinaisesti johtunut minusta, vaan lauantaisista tietalkoista. Niinpä niin, ei sillä että minä olisin kyseiseen toimintaan edes osallistunut tai siitä, että talkoot olisi näin pitkiksi venähtäneet, vaan katkenneesta piuhasta.

Lauantaina miesten oli tarkoitus porukalla kaivella tieltä ja sen reunoilta esiin nousseita kiviä ylös, jotta lanaaminen ja auraaminen olisi helpompaa. Meiltä talkoihin osallistuivat sekä mieheni että appiukkoni. Anoppi oli appiukkoa varoitellut tämän lähtiessä, että muistavat sitten sitä puhelinkaapelia varoa. Ja varottiinhan sitä toki. Vaan ei se varominen mitään auttanut, piuha katkesi ja minun tietokoneeni jäi netittä. 

Niin, tässä vanhassa uskollisessa läppärissäni ei ole langatonta vastaanotinta, enkä onnistunut tabletista tai kännykästä tähän siis nettiä saamaan. Yleensähän minä tällä koneella nämä postaukset tuppaan tekemään, tabletilla naputtelu tuntuu niin työläältä (ja huomaa kyllä mitkä postaukset olen viitisinyt sillä julkaista, kun kirjoitusvirheitä piisaa siinä lyhyen lännässäkin tekstissä ihan riittävästi).

Sehän nyt ei maailmaa kaada, jos blogiin jää teksti tai pari kirjoittamatta, eli sinänsä ihan normisti tuo netin poikki oleminen ei kamalasti haittaa, yhteyden sosiaaliseen mediaan kun saa kännykälläkin ja laskuja voi maksaa vaikka tabletilla, jos niikseen tulee. Mutta nytpäs olikin näytelypsy ja meillä tuommoiset viivakoodilliset purkit, jotka vaativat tietokoneohjelman ja viivakoodinlukijan, jotta oikean purkin saa yhdistettyä oikeaan lehmään ja sitten vielä lähetettyä ne tiedot labraan. Että kyllä se tietokoneen jääminen ilman nettiä tässä tapauksessa haittasi.

Minähän ratkaisin asian niin, että kiikutin läppärin, näytepurkit ja viivakoodinlukijan appivanhempieni luokse ja ryöväsin miehen veljeltä mokkulan hetkellisesti lainaan. Niinpä, tällä kertaa oli hyödyllistä, että alatalo ei ole meidän netin piirissä (tarkoitus kyllä on ostaa tehokkaampi modeemi, jotta meidän langaton verkko kattaisi myös alatalon ja navetan).

Ja ei, mikään pakko minun ei olisi ollut noita näytepurkkeja sunnuntaina piippailla valmiiksi, kun vasta maanantaina aamupäivällä maitoauto ne otti mukaansa ja onhan niissä purkeissa säilöntäaine jotta näytteet kestävät eli toisin sanoen netin kaatuminen ei olisi ollut kovinkaan suuri ongelma. Vaan minä halusin purkit saada lähtövalmiiksi jo silloin sunnuntaina, jotta eivät vallan unohtuisi jääkaapin perälle. 

Mitään tekosyytä minulla ei varsinaisesti ole siihen, etten eilenkään blogia päivittänyt, ihme ja kumma tulivat netin korjaamaan näinkin nopeasti (en sitten tiedä oliko sillä vaikutusta, että kaapelihan oli valmiiksi näkyvillä eli kaivuria ei tarvittu, pelkkä asentaja riitti). Tai ei tässä koneessa netti pelannut eilen kunnolla, langattomasti toimi kyllä puhelin ja tabletti, mutta kun modeemi piti sammuttaa ja käynnistää uudelleen, että tämä läppäri ymmärsi nettiin pääsyn olevan mahdollista, tarvitsin miehen hoitamaan tämän homman, sillä olen niin laiska, etten jaksanut sisältä raahata tuolia ulkokautta tekniseen tilaan, että yletän siihen modeemiin ja sen virtajohtoon :D

Otetaas nyt sitten taas tämmöinen pienimuotoinen postaustulva, jotta saan mielessäni pyörineet aiheet jaettua teidän kanssanne vähän loogisemmin kuin kirjoittamalla kaiken maailman aiheet sikin sokin samaan juttuun...

-Noora

P.S. Ei se netin poikki meneminen varsinaisesti naapurin isännän vika ollut, vaikka hän sen kaapelin sai katki kaivaessaan, kun ne asentajat jotka sen on silloin joskus laittaneet ovat tehneet jonkun ihme kieppaisun kiven vierestä, mutta varoitusnauhaa ei oltu muistettu kiepauttaa samaa reittiä. Eli sitä piuhaa ei oltu merkitty oikein, joten nähtäväksi jää kuka korjauksen kustannukset korvaa...
 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Puikkojen viemää

Sain ensimmäisen ihka oikean tilaustyön hoidettavakseni. Nyt sitten onkin ihan hyvä syy istua sohvalla ja kilisytellä puikkoja, voinpahan todeta tekeväni töitä :D

Toki ihan ne "oikeat" työtkin ovat aikaani vieneet. Vaan tuntuu kyllä perin juurin, että tämä viikko on mennyt ihan hujauksessa ja etten ole oikeasti saanut mitään aikaan, vaikka yhtäkään päivää en ole ollut tekemättä mitään. Kumma juttu. 

Siispä pahoittelut tästä tämän päiväisestä postaustulvasta, tarkoituksenani on ollut istahtaa tällä viikolla koneelle naputtelemaan useampaankin otteeseen, mutta aina on joku muu puuha vienyt mennessään.

Yleensä olen joulukorttien kanssa ajoissa, mutta toisin on näemmä tänä vuonna. Se punainen kuorihan jo tuli postin mukana, yleensä kortit on valmiina ennen kuin niitä voi edes lähettää...

No, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eilen aloitettiin tämän vuoden joulukorttien askartelu. Ja kyllä, ihan alusta ja pahasti ollaan siis vaiheessa :D



Saunalla on suihku nyt vallattu paperitehtaaksi, tänään illalla jatkataan saman homman parissa, ämpärillinen liotettua sanomalehtisilppua odottaa työstöä...

Hyvää viikonloppua!
-Noora

Ruokakuvausta ja ihan oikeasti hyvää ruokaa



Tämä on juuri tätä. Siis todella taidokasta kuvaamista. Eikö oikein tulekin sellainen olo, että ai vitsi miten tuo ruoka näyttää herkulliselta, sen on oltava tosi hyvää? Just niin, lienee harjoituksen puutetta tai sitten oikeasti vaan syödään noin "pahannäköistä" ruokaa, eikä kyllä varmasti pidä paikkaansa. Tulkaa vaikka joskus syömään niin näette, ettei oikeasti ole ton näköistä sapuskaa tarjolla :D

Nämäkin Lindströmin "pihvit" tuli syötyä ja vielä ihan hyvällä ruokahalulla, vaikka tämmöisiä räpellyksiä vain sain kuvatuksi. Hyväksi todetun version ohje muuten löytyy täältä, jos joku enää näiden kuvien jälkeen haluaa testata.

Olen toisinaan ajatellut jostakin ruoasta kirjoittaa reseptin tänne, mutta se on juuri tuohon kuvaus puoleen kaatunut. Harvoin sitä ruokaa tehdessä muistaa niitä kuvia napsia, tai sitten siinä vaiheessa kun ruvetaan syömään, niin kamera tyystin unohtuu. Ja jos sattuu muistamaan niin tässä tulos...

-Noora

Pari otosta talvivaloista

Koitinpa napsia nyt niitä kuvia, kun niin lupasin tehdä :)



Kai näistä jotain tolkkua saa, vaikka tunnelma onkin hankala saada vangittua mihinkään kuvaan, varsinkin kun on valokuvauksen kohdalla tämmöinen aloitteleva amatööri, kuten minä :D

-Noora
 

Pieniä kokeiluja viime viikonlopulta

Halusin neuloa bongaamani ketun, tällä kertaa en sukkia lähtenyt tekemään vaan päädyin testaamaan tätä kuviota "tilkkuun" eli patalappuhan tästä tuli. Täysin tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta hyvää harjoitusta kirjoneuleen tiimoilta ainakin sain. Ja kyllä tämä sen verta onnistunut on, että päätyy isälleni isänpäivälahjaksi (ei käyty oikeana päivänä, ollaan menossa vasta myöhemmin, joten viime sunnuntaina isäni sai vain tekstiviestillä toivotukset, lahjan ja kortin sitten seuraavaksi siellä käydessämme).

Virkkasin myös pyöreitä pannunalusia, nämä valmistuivat todella joutuisasti (samalla sain "tuhottua" pari isoveli kerää, jotka ovat jo tovin lankalaatikossa pyörineet käyttöä odottaen, ostettu ne on sen takia kun "halvalla sai" olivat siis poistokorissa :D )

-Noora